Tänä yönä, 
kun syksy vartioi 
tätä pitkää taloa
ja puolet lehdistä
makaa ruskottuen maassa,
on outo loiste saapunut korviini
Saaden ne tihkumaan verta,
silti nauttien kuin kiimassa


Toivottomuuden sellonsoitto
saattaa minut uniin 
ja sitten pilviseen, 
tihkusateiseen aamuun
missä lähiön pienet pirulaiset
uivat perisynnin kahleissa
jäystäen minua, 
jolta uskonto valuu katuojiin ja viemäreihin

Ja niin annan taas kaiken mennä pieleen
kuin kirous olisi ylläni
ja synkässä loisteessa 
uhraan kaiken taiteen alttarille


9.-10.10.2011

Ajoni halkoo öistä Uuttamaata
Karkit ovat mustaa vaahtoa
kurkustani ylös
Valokeiloissa kaadetaan sadetta 
kuin saavista 
Hiljaa tummassa syksy jo hieroo
kuulaita kasvojaan
kampaa kuolleista lehdistä 
rahisevia hiuksiaan

Siellä varrella tien 
yksinäinen supikoira pelkää 
henkensä edestä,
kaipuutaan ujeltaa
kutsuen lajitovereiden haamuja
Märkänä suurin silmin minua katsoo,
jolla kasettipesän kehdossa
pimeys asuu


30.8.2011
 

Ensin kohti kuuta täyttyvää
majesteettisuudessa nousevaa
Kumartaen kunnioittaen väärää valoa
sen pimeyden meriä
Vaan kääntyen myöhäisenä iltana 
kohti hämärän keltaisia laskevia valoja 
metsän yllä kajastavia

Juosten henkihieverissä päin
etsien reittejä suoria
Hien kylmä viima kuivaten
Huomaten pilvimassojen 
kajon päälle laskevan,
minut tänne pimeään jättävän
ja lamppuni yöperhot keräävän

Jää seuraksi yksi tähti hopeinen
taivaan raosta tuikkiva

11.8.2011 

Valokiilani lakaisee läpi seutujen sateisten,
läpi yön jo pitkän selän,
syksyn ensi henkäisyjen
Nyt suuri sade on kattanut itsensä savimaille
ja kukkuloille metsäisille 
peltojen pimeiden polveiluille

Yöperhot vetisin siivin jäävät ohitseni,
kaikkoavat luonnon tummaan syliin

Mätänevän hevosen tuoksu on musiikkia
uimassa tämän sateen keskelle
ja rikkirevittyjen sammakoiden vaimea valitus
nukuttaa minut uniin
missä naiset hylkäävät minut yksinäiselle
sysimustalle tielle

8.8.2011

Taru viinitytöstä ja runkkarista

Kaukana kamarissaan 
viinityttö punaa huuliaan
ja polttaa tupakan 
Kaukana keskellä peltoa asuu,
kestää pyörällä polkea pitkään junalle

Keskellä korpea 
tuo tyttö nyt alastomana
runkkarin aivoissa
lämpöisine lihoineen
ehdoitta antautuu

Keskellä metsän öisen pimeän,
jonka kuusisto havupeikoksi muuttuu
miehen sielultaan mustan nielaisten
Vain jotain valkeaa sammalelle jättäen

22.-23.4.2011

Kevättä rinnassa

Kun kevät saa
auto jää vielä kauas mökistä
ja lähdetään tarpomaan yli surkastuvien hankien jäähileisten,
ohi harvennetun kuusikon koneilla revityn
Tuonne meidän pläntille
Se on suojapaikka
Ei siellä rahalla mitata metsän arvoa

Ympärillä neliökilometreittäin luontoa 
hengittää talouden seulan läpi
Silvotut puut, kannot revityt
kasoiksi metsäteiden vierille, 
jotka kuin hyvinvointivaltion suonet
pureutuvat maamme kunnaiden lihaan


Vaan silti metsät kasvavat
ja luonto ei mihinkään katoa


Lähden ajelulle läpi kylien,
joissa kevät lepää,
joiden kyljillä kuivatetut järvet
ovat heränneet ikiunestaan lumista sulaneina,
Läpi metsätaipaleen,
jonka pielissä näen toivoa lempeämmästä metsänhoidosta
Ajan kauan 
ohi ensimmäisen pellon vielä alakuloisen
Käännyn takaisin 
ja tämän kaiken maustan japanilaisella iskelmällä

Kun palaan,
odottaa sauna lämpimänä
Talviturkin saa lammesta jo pois
Jäiden välistä ponkaistaan pois
ja vasten saunan punaa otan sut takaa päin 
neiti kevät valkokylki


22.4.2011

Raivo toi minut tähän viileään taloon,
missä yksinäisyyden huokaukset 
nakertavat korviani
Raivo, joka jätti sinut lähiön ylle
katsomaan kuinka arki taapertaa 
hankien väleissä,
mutta sinä olet vahva,
erojen läpi elänyt
Kyllä sinä osaat elää


Mutta missä minä olen?
Kuinka käynee minun,
joka palelen rikkinäisessä villapaidassa?
Minä, joka en saanut suutani auki,
joka annoin raivon kasvaa,
oikean hetken karatessa tavoittamattomiin


Minä, joka olen romutettujen autojen kasa
ja kuuranpeittämä muovinen kaarihalli
Minä, joka olen sitä mikä vain on vastenmielistä


12.12.2010

Sydämen tila

Voi monet naiset menee mun yli
Ei auta hanurin soitto,
ei tikkojen heitto
Ei auta tyttöystävä,
johon turvaan 
ja ihastun tuskissani


Vaan on hän mun paras ystävä
Eikö se oo suhteessa tärkeintä?


Hän nojaisi sydämeeni,
jos rakkaus olisi materiaali,
koskettaisi minua syvästi,
mutta samalla vähän painaisi


4.8.2004

Nostalgiaa

Kaapista löytyy mäntysuopaa,
jossa on rättisitikkakilpailu,
kesän likaiset varpaankynnet
roikkuu mukana syksyyn
ja musta saippua on parasta 
vain saippuana

4.8.2004

Metsän peikko

Metsän musta peikko
Havuiset hiukset vasten 
läntistä tähtitaivasta,
valonsa kadottavaa pimenevää
Istun maan synkässä sylissä
metsien välissä
Autonvalo seurana yössä

6.8.2004

Tiikerityttö istuu asunnossaan
Yön hiljaisina uniaaltoina
pimeys asuu liimattuna betoniin

18.8.2004

Vihervässä tummuvassa
kujeita kulmillansa
kulkee tyttö tuttu mäkeä alas
Takaraivonsa tuuli 
on valpas remmi,
jota huolen märkäsilmäiset 
koirat nuuhkivat
Vaan on askelien vaihde 
öljytty ilon illalla
Ei sitä huolet huojuta

5.9.2004

Helvetin diskossa joraa 
kasakaupalla Virtasia
Niin se vain jatkuu lopusta loppuun
Ja pöly kertyy paksuiksi roikkumadoiksi
kattoon ja diskopallojen päälle
Kokolattiamattoportaat kuluvat rautaan

Kiinalaisilla on tarjota "A" ja- "B-luokan" lihaa
tai vain kiihkeitä katseita
Suomalainen tekee itsestään mauttoman esineen
Ujo tyttö työnnetään uroksen epäröiviin lihaksiin
ja rievut koristavat paksun manieristisen nahan

Nyt on pensasaidan aukko kasvamassa umpeen
Nyt on hanaviinin viimetipat suussa,
päässä muriseva joutsenlaulu
Kaverin tyyli kiittää kyydistä on 
keskisormi pystyssä 

18.9.2004

Mä tuun bussin takaosassa
vauhdilla läpi vetisten lehtojen
ja valo on ilmassa kumma
Tiheä sade imee 
auringon oranssia kehrää 
soutamassa kaukana
metsän piikkisillä laineilla

Kun syksy istuu jo joillain oksilla
ja voimalinjojen pallot
kelluvat sähkön lävistäminä 
niin mietin olisiko hauskaa
katkaista kanssamatkustajien 
poninhännät salaa

21.9.2004

Susityttö

Sinulla on kädessäsi kukka
Sinun ympärilläsi
kukoistaa elämäsi vihreä puutarha
Kukkasi on valkea,
suonissaan pyhät vedet, kellat kuultavat

Puutarhasi kätköihin 
kulkevat ystäviesi polut
vaan salaisempaan vehreään 
ei vieraat jalat ole koskaan astuneet

Sinulla on helmat, 
joihin kaipuu nuorukaisten tarttuu
Sinulla on hiukset,
joiden lämpöön unelmat yössä nukkuu

Sinä olet vaalea susineitsyt
odottamassa hääyötään,
haluamassa valittunsa lähdettä

22.9.2004

Päivä valuu kuulaana koulusta
yksinäiseen kotiin
Kaksi omenaa syöty 
vaan vatsa hengittää pelottavan tyhjänä
Vasta, kun pimeä kattaa lähipiirin,
irtoaa elämästä intoa minuunkin

Tiesitkö, että valtameren syvyyksissä
on valtavia värittömiä matoja
ilman päätä sekä häntää
Kun ajatukseni sukeltava vene ehtii pohjaan,
joka on kuin kuollut iho
ja näkee valossaan vieraat jäljet,
se ei kulje tuomion kuilulle
vaan iloiseen kukkaisdiskoon,
sillä on jo pimeä syksyn ilta
ja vieläpä perjantai

24.9.2004 

Sinä rakastat minua
Hymyilet mörön hymyä
Silmäsi loistavat onnesta
Nyt kuljen kulkurin teitä
Ovatko tähtisilmäsi sammuneet,
tiikeritytön tähtisilmät?

29.9.2004

Neuvostoliiton teknisen lennoston koppalakki
katsoo minua parvelta
Tässä hetkessä korvat palavat punaisina,
sillä vuosien ahdistus on putoamassa
rauhan avaruuteen vielä kuitenkin toimien
Siellä nokkahuilu soi
Neljännen luokan paras soittaja
osaa puhaltaa sopivasti
opettajan nauttivan silmän alla
Voisinko minä olla se lapsi?

Tohvelit lattialla, kärki toisen päällä
Tässä hetkessä soi uusi levy: "tylsä",
mutta mielenkiintoinen
Sen myi tyttö,
jolla oli kasvoissa pisamainen avaruus
ja sormissa pitkät kynnet

Tässä hetkessä nautin siitä,
että kaipaan sinua vappuna
Bodarin rintalihas pöydälläni
nukahdan todellisuuteen

1.10.2004

Korpit huutavat pimeässä
yllä kituvan sähkövalon
Kauan palaa maalaten muistoni 
tähän lämpimään huoneeseen

Makaan divaanilla
Loppumattomat sateet 
kiertävät pohjoista pallonpuoliskoa
Olen niin pieni
Kun kasvoja on monta,
on vaikea uskoa itseen

Meren laineet kavahtaa 
vain maata nousevaa
Ihmislapsen ne ottavat 
suolaiseen kylmään syliin

Elämä lakastuu märäksi mytyksi,
virtaa maan sissän,
odottaa luu kurkussa horrosta
Tarvitsen merta
Olisi syysveden rauha
yhtä kanssa kyynelien

19.10.2004

Jo kajastaa 
takaa Helsingin kauneimman talon
sini ilman tähtiä
vain avaruutta vaaleaa
Hiljaa niin varmasti
ruskottaa uuden päivän säteet

27.3.2011

Näen täältä koko Itä-Helsingin
niin kauas kuin riittää
Sinun korkeasta talostasi
uudessa lumessa
kaikki tämä vihreä kaupunki
Kävelisivät nyt senttejä päällä maan 
siivekkäät valkeat
siirtolapuutarhoissa,
pallokentillä

Yhden huoneen värittömässä
sinä nukut pääkipeänä,
nestehukassa auringolta suojassa
antamani lumi sulaneena otsallesi
Kauniit linjasi ovat väsyneet
kunnes jääkarhun lempeä kieli herättää

Viron kämpillä unelmoin tällaisesta korkeasta talosta
niinkuin sinulla
Katson sen suuresta ikkunasta
lattiapatjalta siniseen tähdistöön,
jossa pääskyt lentävät näkymättömänä musteena

Niin siellä se on meren takana 
kurissa kasvanut pikkuveli
Virastot raunioina
Viimeiset puuosat viedään ikkunan pielistä
Viimeiset vuodet löytää pahan suojan jäljet 

Maailman moottoritie kulkee kantapään kautta
ja puhaltaa pois vaikka ne kyriiliset opetusmateriaalit
Universumin vanhat vedet pulppuavat planeettamme kautta
vaan eivät ne vieläkään kirkastu

Ja marras laski puille kuoleman morsiohunnun
Sen alla ajan isoäidin tyhjään asuntoon
päästämään paineita
lihasta laineita
Tunteet ovat likaiset
Pesen itseni
Nousen unia odottamaan 
korkeuteen täynnä opiskelijoita
Ylimpänä sinä ja huoneesi

22.-24.11.2004

Aden muistolle

Tekokynsillä on vaikea pyyhkiä kyyneleitään
Tekokynsillä on vaikea hieroa vulvaansa 
Tekokynsillä on vaikea murtaa vasikoinnin kylmää roskisten koristamaa kujaa

New Jerseyn lehtensä pudottamaan metsään ajautuu tie
hengittämään salaisuuden syntymän ensirääkäisyt
Ja sen tapahduttua ei tekokynsillä ole enää vaikea tehdä mitään
vaan se on mahdotonta

30.11.2004

Kuin istuttaisiin 
seistään parvekkeelle tupakalle
Savu kulkee kiharoissamme 
Huulet suutelee pyöreää paperia


On ilma täynnä kylmää mannaa
Tippuu taivaalta kuin saavista

Päiväkodit äänetönnä
Lähiölinnan pihaa auraa 
muutamien lasten leikki
Kaikuu uusi into 
ylös seiniä valkeita

Joulun kukat syttyvät 
sisustettuun asuntoon
Ulkona talven pehmeä kaiku 
hautautuu lumeen



Tänä iltana opetellaan
uhkapeliä ja tupakointia


5.-6.12.2004

Talvi vain jatkuu...
Kevään heiveröiset puraisut eivät sitä liikuta
Mä tallaan pitkin sen laajaa selkää
ja kaupungissa viimaisia katuja
palaten etsimästä
kainaloa johon kääriytyä


Nuoruuteni verivirrat katkesivat niin aikaisin
eloonjäämisen kysymyksiin 
hulluuden liehakoiviin kuiluihin
Ja ne virrat vainoavat mua taas
ihan kuin en mitään olisi oppinut
tummine tuijotuksineen
savusokkeloisine silmineen


Vaan silti kummasti 
kysymysten kuilut katkeilevat
ja portaat sisälläni kasvaneet
kohti kirkkaampia portteja


24.3.2011
 

Lapikkaat jalassa 
lähden kiertämään samoja kehiä
luontoreittejä tuttuja
Kaipaan lukioaikoja, 
jolloin pimeys oli vielä uutta 
kutsuvaa
ja nyt en sen vesiä kosketa
vaan päällä leijun,
kun huhuilee pöllö 
yksinäisessä metsässä,
on ehkä uusi lumi 
tämän pitkän talven viimeinen
kattanut itsensä alle mustien puiden
Ja jäälle, jossa usva pakkasen leijaa
kulkee polkuni rauhaan laskien
Taivas selkeä tähtineen
kiitotie satelliiteille,
kuu lähempänä maata vuosiin
keltaisena suurena nousee
ylle kuusien tummien

21.3.2011

Tyttö naapuripitäjän myssypäinen, 
Fjällrävenreppu selässäsi
vedit mut mukanasi 
luolaan tiiliholviseen
Sinne äärelle kahvin ja kaljan
paljastamaan itsestäni kaiken arvokkaan,
melkein sieluni syvimmät säryt
Tunti ja vartti arviontia,
kertomusta ratkaisevien sanojen
Kunnes noustaan hiljaa pois
Sanat on loppu,
kun kävellään
ja ratikkakiskoille hylkäät mut
Mene vain johtamaan orkesteriasi
niin minä menen
sinne missä valo päivän 
sinenä hiipuu pois
alastomien puiden taa,
kevään pimeään pesään

20.3.2011

Hänet on nähty täälläkin pohjolassa,
hyvinvoinnin kallankukassa
Nähty ihailemassa Aallon arkkitehtuuria,
siemailemassa uusia raikkaita vesiämme

Vaan on maansa vanhan veden,
alistettujen kohtaloiden
Mutta niin vain nosti päätään 
tahto parempaan,
jotta Saharan tuuli olisi vapaa,
jotta meren aallot olisivat tie jokaisen kulkea

Vaan on tuo mies pelon pienempi enkeli
ja isänsä suurempi
Eikä pelolle kelpaa kuolema
Niin vain se tarttuu 
kynsineen, hampaineen
alamaistensa niskavilloihin
verestäen seljät,
kampaten jalat alta

Ohjusten tulen kajossa
vihreän vallankumouksen lippu
polttaen puolikuut taivaalta
maan tomuksi
tarjoillen kallankukat 
haudoille terrorin
joita ei koskaan unohtaa saa

20.3.2011

Kun betoniasemien piano soi,
kuorin kylmiä perunoita 
talossa sateen pimeydessä
Missä turkoosi tiikerityttö kulkee,
kun kadut ovat jokia?
Viemärit täynnä suudelmien makeaa,
jota kukaan ei nauttinut


Kustantamaton kolari vyöryy minuun aina,
kun näen kauneimman miehen 
Se ei ole hänen syynsä
Päätöksistä vastaan viimekädessä minä
Olenhan kodikas kuvien kapakka
Ameriikan kiiltohileillä ja vanhoilla lipuilla
Juomisesta tehdään mukavaa, 
kun paikka voittaa kodit kodikkuudellaan


Siellä oli katseita
Vilauksen viivähtivät
Ovat ne suurenmoisen kauniita sellaisenaan,
kun vapaus on suurin rakkaus


16.12.2004

Huoneessa ikkunat vastakkain katonrajassa
Junanvaunun kokoinen lumikuoppa
Päällä lakattu lautakansi
Muovinen joulutähti riippuu turhasta seinäritilästä
Täällä makaan rattoisasti joulun

Upposin hämärään uima-altaaseen,
jota valvoo märkä kamera,
jota suojaa lasiset,
purppuraiset tiilet
Ja avanto nousee
järven valkeaan lakeuteen
Sumuttaa silmiä kuvaan 
keskitalven kauneuden

Suuri juhla niellään,
väsyneenä sitten selitellään,
itkua oven takana peitellään 
Vajosin sinne närästävään tylsyyteen
Enkä enää koske ravintoon
Niin juhla vapahtajan solahtaa maan alle 
virtoihin vääriin

23.-26.12.2004

Beiget nahkasaappaat
venyy lasimurskaeteisessä potenssiin kaksi
Nainen on talossa
Ihanat housunsa pulppusivat
tehtaassa kukkien teräväksi kevätniityksi
Hänen nimensä on mielihyvä,
tukkansa sutturalla
Minne lie hyvä mielensä kadonnut?

24.12.2004-2.1.2005

Kerava on hiljainen
Lumi meni pois 
Satoi vaan, satoi
Jäi tyhjä syksy itkemään olemustaan
Tuli kylmä
Mykisti liikkeen ja laulun 
Heitti meille millin lunta
Jähmetti baarijonot mustiksi seinien vierelle

Tästä kaupungista ei saa mitään otetta
eikä uudesta autosta
Ei sillä ajaminen ole enää autoilua
Se on peliä virtuaalikypärä päässä
Sulatan vanhan Mazdan auki huomenna

Runon sielujen veri puristuu
jostain siivilästä mun niskaan,
kun etsii kaaoksesta järjestystä 
Ahdistava maailma avaa ovensa pieneen kamariin
Sieltä loppuu happi
Ei elä enää sen hainsilmäinen opetus

Kun tallainen kaikki tukkeutuu ystävyyden iltaan,
haluaa lopulta olla ilman 
ja kiduttaa itseää jazzilla,
josta tulee New age Godzilla

16.1.2005

Kermakakkuina lumi muhii puolilahoilla oksilla

25.-26.1.2005

Matalalla harjulla hautausmaa
Eihän ketään siellä?
Elossa ainakaan
Mäntyjen alla vain liekkiä kynttilän kaks
Pellon keskellä kärrypolulla 
rakastellaan auton takapenkillä
Hiljaa laiduntaa peurat
pitkin usvaista, kosteaa heinää
Katoavat värit,
hiipuu syliin yön valtavalla taivaalla

Pyöritään ilman paitaa 
riemulla vinhaa piiriä
syvällä hetkessä
Hypitään hulluna rinteellä 
iltana kuulaana
Eestin keväässä
Nyt susta on mulla jäljellä 
vain käynyttä voikukkasimaa

22.-23.1.2005

Vaikutus

Elän aikaa jolloin haluan vaikuttaa ihmisiin
Kirjoittaa omakustanteita katujen varsille,
julkiseen teräkseen
Niin pelon ruumis mätänee
ja veikeammat sanani versovat niittykukkia kansalle
Helpointa on vain antaa kaduille oma kielensä
Vaikempaa tehdä suhde rahaan 
ja omalla nimellään puhua
itsensä suhteisiin
taiteiden ylemmillä kielillä


30.1.2005

Peilissä liikkuvat halukkaat kasvot,
vartalon virta on väreitä supernovan
Vesi on puhdistanut
kattanut pöydän loiston lihalle
tuoksuille unelmien
Radio pukee sinut,
nostattaa illan 
kylpyhuoneen pyöreään kaikuun
Kihlataan itsevarmuus,
pidetään peilit ja juomalasit vielä ehjinä,
kun vain saisi
Ovi menee kiinni
Paluuta ei ole ennen muutosta

Pehmeä talvi tunkee vettä nurkkiin,
pitkille taipaleille,
joista valot kasvavat,
johtavat kaupunkikeskittymien värikimppuihin
Musta yönkehys on lamppujen syli
viehätyksen jumaluus
Se matkan pää on luottamus ison miehen tervehdykseen
ja ovet käy tiuhaan,
käyvät taakse
Täällä tarvitaan jännää kosketusta rinnalla,
jalkojesi tiedostamatonta liikettä

Valkoinen juoma aloittaa nämä juhlat
Se virnistää ajatusta,
lumetta paikan ja ajan
Kaikki on kohta puolikuuroa musiikkia,
kun tanssi käy tummien verkkojen luo
Tanssi kuin kaikki ilmassa riipivä informaatio rytmittäisi sinua,
seksisuut laulaisivat hikisistä ruusuista
keväällä karnevaaliaikaan
Kauneus on kasvonsa mitta,
huima on lantion kaarre
Hapuileva on alku luoksesi
vaan kylmyytesi himokkuus vetää puoleensa
rukoilee Afroditea sydänalassa
Sulaudutaan epäilevään riittiin,
tanssitaan toistemme luo syli suljettuna

Itämaiset valopatsaat kuumenee kattoon
Viileä tunnelma tarttuu kuumaan kosteaan
Ulkona kivijalat kasvaa pitkää karvaa
Tytöt kauniit kaljuuntuu
Materiaa menetetään apokalypsin hengelle
Koneet vain sykkii jalat mukanaan
Tuhat on väärää sattumaa näiden seinien sisällä
yhteydessä pimeään kurkkuun
Oksentaa ektoplasmaa bailaajien ylle
Hiuksista ja nuoruudesta muodostunutta viiliä,
pois teiltä otettu paratiisi, on kadotettu


Itkekää lasimurskan lattialla silä olette sairaat
uusi luonto kuolee tämän,
vaikka ulkona eivät puut enää herää,
kun kevät saa


6.2.2005

Kun vain tie sinne joskus vie
rakennan tunteilla vääriä sivunirvanoita,
joista taide pesii
Ne ovat ihania,
elämän vaihtoehto sulautumiselle

6.2.2005

Tuhatsata vuotta ennen kuin Lontoo on tuhatvuotinen metsä

6.2.2005

Telakka

Mannerlaatan takana
sinitaivaan kehdossa
parveilee kaksi ihmisääntä
ja neljä kopsetta kenkien

Isossa hallissa tehdään uivat kaupungit
ja pienet veneet vilttien alta 
kurkistelee kevättalven aurinkoon
Ne on telakalla 
ja mulla on mielessä rakkauslabyrinttileikki,
sillä mahdollisuus olisi piilotella
lemmenlaivojen seassa
Jos vain olisi tyttö...

24.2.2005

Rakkaani 
maataan vierekkäin
kunnes
se mikä meitä pitää lakkaa
Ja henkäys pois vie
kuivaan ilmaan
elämänpölyksi

26.2.2005

Kun kaikki astuvat sinne
missä ilma on suuri
alla teräksen,
yllä sileän betonin, 
kohtaan lapset
kävelleenä tanssitaiteen kukiksi
Heissä aukeavat 
pipojen ja saappaiden 
värikylläiset terälehdet

Uusi hengitys,
viaton jäätikkö 
valuu kaupungin katuja,
kun hän kulkee potkien lumipaakkuja
kohti päiväkodin syliä
Uudet ystävät
kaikki silmät suurina
sielussaan kysyvät:
Missä minä historian tunnustan?
Väljähtyneenä petoksena
vai itsetuntemuksena


Saavumme kuin kirkkoon suureen
katsomaan ja kuulemaan
Varjot päällekkäin 
ovat epäonnistuneita kuutioita
Aikuisten ruumiit
väkinäisessä liikkeessä
lyönteinä nivusiin
Harmaalla lihakset päällystetään
Hiilivoimalasta yön valot
korkeista ikkunoista
Anna itkeä mykkää itkua syliisi
uusi polvi
lapsiemme elämän lämpö


12.3.2005

Mä meen ulos kuselle
tähtikirkkaalle pumpulilumelle,
yön valoille kotitien varteen
Nautintoaineet pöydällä 
luo hidasta itsemurhaa
Jeesus Kristus totuuden nyrkki
mua suojaa 
katseellaan absoluuttiin rakkauteen
Ehdoton maallinen terveys
ei ole mitään,
jos on todellista uskoa totuuden etsintään


Lapinkulta palaa
Horjutan pään,
jalat sulaa patteriin
Ei tunnu missään,
kun nousee sisälle kallon huimaan


Turkoosit helmet 
putoo sun kaulalta
ruskeaan poveen
Lumoaa sydänalaa jalkoväliin
Se tanssi ennen suihkua 
varjojen katedraalissa
nukkuu muistoksi,
kun kuusikymmentä kynttilää
sammuu ensimmäistä kertaa
ja sitten taas ja uudestaan 


12.3.2005

Tuisku peittää jo korkeita hankia,
Pisteliäät hiutaleet raastavat kasvojani
Tietokone on hidas
Sisällä se matelee,
etsii kauniita naisia,
vapaita ja lempeitä

Alla joulutähden valon
vierellä tyhjän joulupuurokattilan
matelee,
ei löydä kokovartalokuvia,
kun kuolevan morsiamen huuto kaikuu

26.12.2010

Maailma auki,
maailmankuva tuhoutui,
mutta unohdin sen jo
Vain elämään jäi sen 
pelonkasvoinen tuntuma
ja tuntuu kuin se vääristyisi
iloisiksi virneiksi
löytäisi sittenkin totuuden rauhaa

Lähellä himoa
tuskallinen ajatusten leikki
Sen mentyä vapaana 
leikin munalla kylmäpäisellä
Saunassa unelmanaisella leveät lanteet
Vaan ei jaksa puoleensa kääntyä
Suupielet mulla on auki
ja kylmää glögiä pöydän nurkalla,
vatsahappoja ja pyöräilyä
auraamattomalla tiellä

5.2.2011

Sammakko huutaa tiellä
jalat murskana
Minä tapan sen kivellä

25.3.2005

Ilta vuotaa kevätvaloa
linnunlauluisiin huoneisiin
Ihosi on lämmin,
lantiosi leveä,
vaikka kylmiä ovat menneet hetket
Huulet sulaa,
kosketus on sisällä,
levätään yhteen, 
räystäät tippuu

25.3.2005

Paluu

Kun palaan pimeässä koivunrungot,
ainoa valo valkea tuohi
Pysäytettyä elämää ei niiden väleistä näe
Kevätpakkasessa on turha odottaa yleisiä ennen aamua
Ja kun luulin kotini olevan kaikkialla,
tulee tyttö vanhalle kummulle
koivujen väliin
silmissänsä rakkauden kyyneleet,
sylissänsä pelko ja kaipaus elämän teille

Sellaiseen olen tottunut
Kasvanut juoden maljasta,
jossa viini on vanhaa,
syntynyt, kun perusta on valettu

Jos saisin valita ottaisin kuitenkin
pyöreän metsän ja pyöreät puut,
loivat kukkulat taivaansineen,
lehmänkellojen äänet 
ja vaaleaksi kalkitut talot
ennen kaikkeuden rantaa
kukin tuhansin kirjottua

20.4.2005

Haave

Mä olen valkoinen
Musta on vyöni
Tuuli vapauden verhoissa
Uskontojen kaatopaikkojen päällä
Pyöreä metsä vierelläni
Tie viimeiselle rannalle
Luulee itsestään liikaa
Unelmani 

20.-21.4.2005

Atlantislaisten kadotus

Atlantislainen kolarimies 
ilmestyy langan toiseen päähän,
vaikka langat ovat nyt näkymättömiä aaltoja
Ravinto on vallannut kehoni
Miehen ilmestyminen pelästyttää raukeuden
Alitajunnassa versonut rysäyksen muisto
on ilmaisuni edessä hänelle 
Kieltäydyn menemästä, 
vaikka aina mennessä on 
suurempi mahdollisuus
löytää elämänkumppani
Täytyy sitä välillä vihapesiä kotona,
nurista,
kun ei saa huoltoasemaruoalta aikaan taidetta
On sääli, 
että liikennemerkit voivat tuhota ystävyyden
Niin kadotan atlantislaiset etelä-Helsinkiin
Sinne päättyy tietokonejohtolanka

11.5.2005

Kesä saapui,
lehdet suurenee ulkona yössä
Suihkulähdettä ei väsytä,
vesi on vielä niin kylmää
Satojen metrien päässä
kaahataan suoraa tietä
ohi hämärän vihreän
Entinen Pikkumetsä on siinä välissä
ja viimeöisen hirven jäljet pihalla
Ovi on auki
Mulla soi elokuun eron sokerimusiikki
Siihen hukun lämpimään lohtuun,
pehmeään
Vaan kun en huomaa
saapuu ovesta olento
puoliksi rikollinen
puoliksi luonnonhenki
Murskaa mun pääni
niin että en enää voi elää


10.6.2005

Koti?

Lamppu sammuu
Ja niin itkee alas 
silmien sumuinen kaapu ihmisiä,
pentujen kaukaisia reittejä
Linnunradan laidalla
Jumalatonta kehää,
samean väreisiä leikkejä

Kun katsoo yhteyttä tuota,
kauas kulkee se nyt minusta
metsän luota

Niin paljon kuin olen heitä
yrittänyt kantaa hennoilla varsillani,
uskoni uniuntuvilla
niin ei paikkaa omaa ole,
löydy koskaan 
Kuoleman on koti kyljessänne
jo juoksussa tämän elämän

27.6.2005

Jättää menemättä,
sillä siitä kirpoaa sanojen suru,
yksinäisyyden olemus
Rauha olla sateen täyttämä ränni,
painovoiman täyttämä putki
Valon heijastus 
omenapuun märissä lehdissä,
rehevässä puutarhassa
on viehättävää
Oma asiani, 
kun en mennyt vieraiden sielujen luo
Isäni huone
ole tallennetun ihmisäänen koti,
taiteen jalopuinen pesä


23.7.2005

Valokuvat tuulevat taivaan korkeuksissa,
missä kajastus helmeilee maan kaarteen takaa
ja paljastaa niistä aurinkomatkaajille
planeettamme prinsessojen kauneuden

Mutta me metsään asettuneet 
annamme yön tummuuden 
kietoa salaisuuksia sinne muurin syvyyteen
minne ei silmillä näe,
annamme tulen lasten 
tanssia tähdenlentonsa 
ylös yötaivaan sineen,
muinaisiin tähtien säteisiin
Välittämättä valokuvista, 
sillä pimeässä ei niillä merkitystä ole


Tuhannet tiet takanamme 
johdatit meidät tänne leiriin
Ja nyt suojaan joenrantalehdon
tehdään yhteinen pesä 
astua leikkeihin yön


Räiskeessä tulien
soittaen, tanssien, laulaen 
hyöritään elämän kesässä
hymyssä suin
Poljetaan murheet
syvään saven metreihin

Sun kanssas rummutetaan
vanhaa tynnyriä 
ja lyödään rumpu löysäksi 
Sun kanssas taas tanssataan
ympäri huimaukseen 
ja langetaan melkein tuleen polttavaan
Sun kanssas nuollaan sulaneet vaahtokarkit
likaisista sormista
Ja kaikki me lauletaan 
laulut ilon ja surun,
elämän ja kuoleman,
kaikkea mitä taivaan kansat allaan näkee 

4.8.2005

Sikarinjämä pisoaarissa suree kohtaloaan
Täällä kellarissa asioin
Loppuisi jo suunpureskelukonsertti
Mä saan kohta syövän
ellei se paha tapa lopu

Ylhäällä salissa sä kihiset himon väreissä,
uskon helvetissä
Otat vastaan ilman korvatulppia
Missihän sä oot
Apinasta polveutuvat turjakkeet
ohjautuvat luoksesi pörräämään
ja etelän tummat rakastajat 
nuolisivat siniset rintasi taivaisiin
Heidän katedraalin tapulinsa 
romahtaisivat täyttymyksensä
mustaan veriseen kohtuusi

Sä suutelisit elämän pelottavan suudelman
hikenä hermojen päihin
Jos niin olisi, 
mä auttaisin sua etsimään totuutta
ihan kuin jotain tietäisin
Vai palaisitko pelon suojaamaan lintukotoosi?


31.8.2005

Ratikan jylinä ulkoa
Kova maa ei niele ääntä
Levoton on sen uneton elämä
aamuyön syliin

Istun pöytäni äärellä
Olen vain tässä runossa
Kuinka voi olla näin
Siipeni kantavat

27.9.2005

Olento kulkee yössä 
alastomien puiden alla
Veden täyttämän maan 
ja kasvien yllä 
Talven nuolemalla nurmikolla
villiviini-ikkunoiden takana

Eloonjäämisen salaisuuksien vaino rintakehällä,
aivokentässä hopeinen keihäs, 
jota suuntaaja kultaa,
jota hän voi käyttää tulevassa
synnin rappeumaa vastaan

31.10.2005

Dynamiittileipurien kalliot
ovat leivoksia
marenkilumen alla

8.12.2005

Selvisin tänne nauttimaan sädehtiviä helmiä,
maailmankaikkeuden pieniä rakkauksia
Alkuun helmikuun, valoja pimeillä kujilla
Vaikka oikea käsi on kyllästetty tupakan tuoksulla, 
vältin huumeet ja synteettisen rauhan

Ja kellarit, syrjäytyneet ihmiset,
kuplivat vihan tiuskeet
vinkuvat kehtolaulun suloa
sisällä missä Lapin talvi
hengittää Jumalaa,
joka välittää meistä kaikista aina

2.2.2006

Jauho kaatuu painetulle piirustukselle,
leivät rakentuvat sädehtivälle taiteelle,
kuuma tee istuu siinä ennen kuin voin sitä juoda

Keuhkot pienenee, niin taas kävi, 
oli mielettömät bileet
Mä olin kuin mystinen taide syvä
Liian kauan painia kanssa pirujen

Jamaika nosti mut,
ruuvas tähän penkkiin pikkutunneille,
tähän tekstiin kauniimpaan kuin sekopäiset tytöt

5.2.2006

Antiikista, aikojen seemiläisestä langasta
on nimemme päällemme kirjailtu,
sisällemme elämään kadonneina symboleina,
vain ääninä lähellä ikuista,
eron kurkkuun jähmettyvässä huudossa,
huulilla rakkaan, kuiskauksissa
pisaroina täyttymyksen usvan

27.2.2006

Ajatukset lukon sisällä,
lipuu aurinkojuna etelään
jäämeren rannalle
Katsomaan nauruista teatteria
taidetehtaaseen
muistojeni kirjoissa 
taivaallisen hovin mandalaseinät

Se loppui ja sähkö kiskoo raiteita
alla suurten taiteilijoiden norsunluutorneissaan
Synnissä maalaavat naisiinsa mustelmia,
surun kuiluja ymmärrystä vailla

Viimeiset keisarit piehtaroivat irstaudessa,
nukkuvat kuuman yön marmorikellareissa
sulassa punahenkien pimeyden
Heitä taiteilijat pyytävät
vuosia ennen Kristuksen kysymyksiä

11.3.2006 

Hiukset hulmuaa rannattoman meren tuulia
Hiekassa ja simpukoissa jalat kylpeneet
Väsynyttä, hervotonta suolaa kantaa
ihoni kalpea, rento
Koko talven villamyssyn alla
kasvoi tukkani läpi pelon hikisten solujen
ja nyt vapaammin yhä nopeammin
kiharaa, meren vaahdon untuvaa
ja tuulta Afrikan näkymättömiltä rannoilta

9.5.2006

Puuseinässä olennot keskustelee,
yösielujen sanoilla narisee
ja kajastuksen vapautta aurani värisee
Ikkunankarmit vuotaa sulaa kesän kostoa
kaikesta siitä mikä mielessä tuskaa oli

10.6.2006

Erämaa alkoikin niin pian
Sinne tulin koskettamaan ikuisia kiviä
Lankesin rantaan karun järven,
jonka sielusta kesän lämmin haihtui pois
Minulle astui tyhjyys syliin
Kylmiä hippuja tipahteli pohjalle
Suuteli sinne kuinka suunnaton on taivas
ja luonnon hiljainen hengitys 

1.9.2006

Aikaisin nousen aamuun valottomaan
keskellä teräksistä talvea
odottamaan nuohoojaa tulevaksi
Lepään, nukun pätkiä, pitkiä
vaan rauhaa ei anna odotettu
piipunrassaaja,
joka ei sitten tullutkaan
ja pääsen rauhan uneen 
nukkuen kauan,
sillä miksi valvoisinkaan
Ei minulla tunnu mitään olevan
Vain asiat hukkaan valuvina

17.12.2010

Avaruuskengät

Kun riisun villasukat,
painaa niissä kaduilta imetty vesi
Avaruuskenkäni ovat vanhentuneet,
palvelleet uskollisesti yli tuhat kilometriä
Ja mä oon taas kuivilla ja paremmin kuin koskaan

Tylsä talvisade itseään anteeksi pyytelee
Ei ole sinun vikasi, että et isiesi kaltainen 
leijaava hohtava ole
Syy on yksin minun ja muiden
Jos meidät nyt kastelet on kostosi 
suloinen, oikeutettu

Vaikka minäkään en ole heittämään
ensimmäistä kiveä, 
olen kuitenkin kuivilla 
ja kudon hiljalleen tulevaisuutta

Asetan kenkäni alttarille kappeliin, 
joka pyhitetään kaikkien 
vaeltajien suojeluspyhimykselle

Kun kevät tulee, 
uudet avaruuskengät vedän jalkoihini
Niillä kuljen kilometrejä yli tuhat
ja luon lisää kaunista tulevaa,
lapsia ja viisautta, jotta varalta 
pitävät kenkiä,
jotka avaruuden taa turvaan vievät

12.-13.12.2006

Edellisillan humalatila pohjustaa
viimeisiä vaikeita aamuja
Ja aamuista alkaa huokua kosteus
talojen koloista
Ilmasto on taas limaa,
valuu kokoajan vapaammin
paksuina klöntteinä

Iltapäivästä alkavat päivän ruskeat kukat 
nousta baarien eteen 
Ihmiset ovat saastuneet
kesän elämän liepeillä
Tuolit, pöydät, kynttilät 
ovat lämpö sameille silmille
Tahtoen nukahtaa aasialaiseen tyttöön,
joka tiskin takana häärii 


30.9.2006