Hänet on nähty täälläkin pohjolassa,
hyvinvoinnin kallankukassa
Nähty ihailemassa Aallon arkkitehtuuria,
siemailemassa uusia raikkaita vesiämme

Vaan on maansa vanhan veden,
alistettujen kohtaloiden
Mutta niin vain nosti päätään 
tahto parempaan,
jotta Saharan tuuli olisi vapaa,
jotta meren aallot olisivat tie jokaisen kulkea

Vaan on tuo mies pelon pienempi enkeli
ja isänsä suurempi
Eikä pelolle kelpaa kuolema
Niin vain se tarttuu 
kynsineen, hampaineen
alamaistensa niskavilloihin
verestäen seljät,
kampaten jalat alta

Ohjusten tulen kajossa
vihreän vallankumouksen lippu
polttaen puolikuut taivaalta
maan tomuksi
tarjoillen kallankukat 
haudoille terrorin
joita ei koskaan unohtaa saa

20.3.2011