Tänä yönä, 
kun syksy vartioi 
tätä pitkää taloa
ja puolet lehdistä
makaa ruskottuen maassa,
on outo loiste saapunut korviini
Saaden ne tihkumaan verta,
silti nauttien kuin kiimassa


Toivottomuuden sellonsoitto
saattaa minut uniin 
ja sitten pilviseen, 
tihkusateiseen aamuun
missä lähiön pienet pirulaiset
uivat perisynnin kahleissa
jäystäen minua, 
jolta uskonto valuu katuojiin ja viemäreihin

Ja niin annan taas kaiken mennä pieleen
kuin kirous olisi ylläni
ja synkässä loisteessa 
uhraan kaiken taiteen alttarille


9.-10.10.2011

Ajoni halkoo öistä Uuttamaata
Karkit ovat mustaa vaahtoa
kurkustani ylös
Valokeiloissa kaadetaan sadetta 
kuin saavista 
Hiljaa tummassa syksy jo hieroo
kuulaita kasvojaan
kampaa kuolleista lehdistä 
rahisevia hiuksiaan

Siellä varrella tien 
yksinäinen supikoira pelkää 
henkensä edestä,
kaipuutaan ujeltaa
kutsuen lajitovereiden haamuja
Märkänä suurin silmin minua katsoo,
jolla kasettipesän kehdossa
pimeys asuu


30.8.2011
 

Ensin kohti kuuta täyttyvää
majesteettisuudessa nousevaa
Kumartaen kunnioittaen väärää valoa
sen pimeyden meriä
Vaan kääntyen myöhäisenä iltana 
kohti hämärän keltaisia laskevia valoja 
metsän yllä kajastavia

Juosten henkihieverissä päin
etsien reittejä suoria
Hien kylmä viima kuivaten
Huomaten pilvimassojen 
kajon päälle laskevan,
minut tänne pimeään jättävän
ja lamppuni yöperhot keräävän

Jää seuraksi yksi tähti hopeinen
taivaan raosta tuikkiva

11.8.2011 

Valokiilani lakaisee läpi seutujen sateisten,
läpi yön jo pitkän selän,
syksyn ensi henkäisyjen
Nyt suuri sade on kattanut itsensä savimaille
ja kukkuloille metsäisille 
peltojen pimeiden polveiluille

Yöperhot vetisin siivin jäävät ohitseni,
kaikkoavat luonnon tummaan syliin

Mätänevän hevosen tuoksu on musiikkia
uimassa tämän sateen keskelle
ja rikkirevittyjen sammakoiden vaimea valitus
nukuttaa minut uniin
missä naiset hylkäävät minut yksinäiselle
sysimustalle tielle

8.8.2011