Korpit huutavat pimeässä
yllä kituvan sähkövalon
Kauan palaa maalaten muistoni 
tähän lämpimään huoneeseen

Makaan divaanilla
Loppumattomat sateet 
kiertävät pohjoista pallonpuoliskoa
Olen niin pieni
Kun kasvoja on monta,
on vaikea uskoa itseen

Meren laineet kavahtaa 
vain maata nousevaa
Ihmislapsen ne ottavat 
suolaiseen kylmään syliin

Elämä lakastuu märäksi mytyksi,
virtaa maan sissän,
odottaa luu kurkussa horrosta
Tarvitsen merta
Olisi syysveden rauha
yhtä kanssa kyynelien

19.10.2004