Peilissä liikkuvat halukkaat kasvot,
vartalon virta on väreitä supernovan
Vesi on puhdistanut
kattanut pöydän loiston lihalle
tuoksuille unelmien
Radio pukee sinut,
nostattaa illan 
kylpyhuoneen pyöreään kaikuun
Kihlataan itsevarmuus,
pidetään peilit ja juomalasit vielä ehjinä,
kun vain saisi
Ovi menee kiinni
Paluuta ei ole ennen muutosta

Pehmeä talvi tunkee vettä nurkkiin,
pitkille taipaleille,
joista valot kasvavat,
johtavat kaupunkikeskittymien värikimppuihin
Musta yönkehys on lamppujen syli
viehätyksen jumaluus
Se matkan pää on luottamus ison miehen tervehdykseen
ja ovet käy tiuhaan,
käyvät taakse
Täällä tarvitaan jännää kosketusta rinnalla,
jalkojesi tiedostamatonta liikettä

Valkoinen juoma aloittaa nämä juhlat
Se virnistää ajatusta,
lumetta paikan ja ajan
Kaikki on kohta puolikuuroa musiikkia,
kun tanssi käy tummien verkkojen luo
Tanssi kuin kaikki ilmassa riipivä informaatio rytmittäisi sinua,
seksisuut laulaisivat hikisistä ruusuista
keväällä karnevaaliaikaan
Kauneus on kasvonsa mitta,
huima on lantion kaarre
Hapuileva on alku luoksesi
vaan kylmyytesi himokkuus vetää puoleensa
rukoilee Afroditea sydänalassa
Sulaudutaan epäilevään riittiin,
tanssitaan toistemme luo syli suljettuna

Itämaiset valopatsaat kuumenee kattoon
Viileä tunnelma tarttuu kuumaan kosteaan
Ulkona kivijalat kasvaa pitkää karvaa
Tytöt kauniit kaljuuntuu
Materiaa menetetään apokalypsin hengelle
Koneet vain sykkii jalat mukanaan
Tuhat on väärää sattumaa näiden seinien sisällä
yhteydessä pimeään kurkkuun
Oksentaa ektoplasmaa bailaajien ylle
Hiuksista ja nuoruudesta muodostunutta viiliä,
pois teiltä otettu paratiisi, on kadotettu


Itkekää lasimurskan lattialla silä olette sairaat
uusi luonto kuolee tämän,
vaikka ulkona eivät puut enää herää,
kun kevät saa


6.2.2005