Atlantislainen kolarimies
ilmestyy langan toiseen päähän,
vaikka langat ovat nyt näkymättömiä aaltoja
Ravinto on vallannut kehoni
Miehen ilmestyminen pelästyttää raukeuden
Alitajunnassa versonut rysäyksen muisto
on ilmaisuni edessä hänelle
Kieltäydyn menemästä,
vaikka aina mennessä on
suurempi mahdollisuus
löytää elämänkumppani
Täytyy sitä välillä vihapesiä kotona,
nurista,
kun ei saa huoltoasemaruoalta aikaan taidetta
On sääli,
että liikennemerkit voivat tuhota ystävyyden
Niin kadotan atlantislaiset etelä-Helsinkiin
Sinne päättyy tietokonejohtolanka
11.5.2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti