Peilissä liikkuvat halukkaat kasvot,
vartalon virta on väreitä supernovan
Vesi on puhdistanut
kattanut pöydän loiston lihalle
tuoksuille unelmien
Radio pukee sinut,
nostattaa illan 
kylpyhuoneen pyöreään kaikuun
Kihlataan itsevarmuus,
pidetään peilit ja juomalasit vielä ehjinä,
kun vain saisi
Ovi menee kiinni
Paluuta ei ole ennen muutosta

Pehmeä talvi tunkee vettä nurkkiin,
pitkille taipaleille,
joista valot kasvavat,
johtavat kaupunkikeskittymien värikimppuihin
Musta yönkehys on lamppujen syli
viehätyksen jumaluus
Se matkan pää on luottamus ison miehen tervehdykseen
ja ovet käy tiuhaan,
käyvät taakse
Täällä tarvitaan jännää kosketusta rinnalla,
jalkojesi tiedostamatonta liikettä

Valkoinen juoma aloittaa nämä juhlat
Se virnistää ajatusta,
lumetta paikan ja ajan
Kaikki on kohta puolikuuroa musiikkia,
kun tanssi käy tummien verkkojen luo
Tanssi kuin kaikki ilmassa riipivä informaatio rytmittäisi sinua,
seksisuut laulaisivat hikisistä ruusuista
keväällä karnevaaliaikaan
Kauneus on kasvonsa mitta,
huima on lantion kaarre
Hapuileva on alku luoksesi
vaan kylmyytesi himokkuus vetää puoleensa
rukoilee Afroditea sydänalassa
Sulaudutaan epäilevään riittiin,
tanssitaan toistemme luo syli suljettuna

Itämaiset valopatsaat kuumenee kattoon
Viileä tunnelma tarttuu kuumaan kosteaan
Ulkona kivijalat kasvaa pitkää karvaa
Tytöt kauniit kaljuuntuu
Materiaa menetetään apokalypsin hengelle
Koneet vain sykkii jalat mukanaan
Tuhat on väärää sattumaa näiden seinien sisällä
yhteydessä pimeään kurkkuun
Oksentaa ektoplasmaa bailaajien ylle
Hiuksista ja nuoruudesta muodostunutta viiliä,
pois teiltä otettu paratiisi, on kadotettu


Itkekää lasimurskan lattialla silä olette sairaat
uusi luonto kuolee tämän,
vaikka ulkona eivät puut enää herää,
kun kevät saa


6.2.2005

Kun vain tie sinne joskus vie
rakennan tunteilla vääriä sivunirvanoita,
joista taide pesii
Ne ovat ihania,
elämän vaihtoehto sulautumiselle

6.2.2005

Tuhatsata vuotta ennen kuin Lontoo on tuhatvuotinen metsä

6.2.2005

Telakka

Mannerlaatan takana
sinitaivaan kehdossa
parveilee kaksi ihmisääntä
ja neljä kopsetta kenkien

Isossa hallissa tehdään uivat kaupungit
ja pienet veneet vilttien alta 
kurkistelee kevättalven aurinkoon
Ne on telakalla 
ja mulla on mielessä rakkauslabyrinttileikki,
sillä mahdollisuus olisi piilotella
lemmenlaivojen seassa
Jos vain olisi tyttö...

24.2.2005

Rakkaani 
maataan vierekkäin
kunnes
se mikä meitä pitää lakkaa
Ja henkäys pois vie
kuivaan ilmaan
elämänpölyksi

26.2.2005

Kun kaikki astuvat sinne
missä ilma on suuri
alla teräksen,
yllä sileän betonin, 
kohtaan lapset
kävelleenä tanssitaiteen kukiksi
Heissä aukeavat 
pipojen ja saappaiden 
värikylläiset terälehdet

Uusi hengitys,
viaton jäätikkö 
valuu kaupungin katuja,
kun hän kulkee potkien lumipaakkuja
kohti päiväkodin syliä
Uudet ystävät
kaikki silmät suurina
sielussaan kysyvät:
Missä minä historian tunnustan?
Väljähtyneenä petoksena
vai itsetuntemuksena


Saavumme kuin kirkkoon suureen
katsomaan ja kuulemaan
Varjot päällekkäin 
ovat epäonnistuneita kuutioita
Aikuisten ruumiit
väkinäisessä liikkeessä
lyönteinä nivusiin
Harmaalla lihakset päällystetään
Hiilivoimalasta yön valot
korkeista ikkunoista
Anna itkeä mykkää itkua syliisi
uusi polvi
lapsiemme elämän lämpö


12.3.2005

Mä meen ulos kuselle
tähtikirkkaalle pumpulilumelle,
yön valoille kotitien varteen
Nautintoaineet pöydällä 
luo hidasta itsemurhaa
Jeesus Kristus totuuden nyrkki
mua suojaa 
katseellaan absoluuttiin rakkauteen
Ehdoton maallinen terveys
ei ole mitään,
jos on todellista uskoa totuuden etsintään


Lapinkulta palaa
Horjutan pään,
jalat sulaa patteriin
Ei tunnu missään,
kun nousee sisälle kallon huimaan


Turkoosit helmet 
putoo sun kaulalta
ruskeaan poveen
Lumoaa sydänalaa jalkoväliin
Se tanssi ennen suihkua 
varjojen katedraalissa
nukkuu muistoksi,
kun kuusikymmentä kynttilää
sammuu ensimmäistä kertaa
ja sitten taas ja uudestaan 


12.3.2005

Tuisku peittää jo korkeita hankia,
Pisteliäät hiutaleet raastavat kasvojani
Tietokone on hidas
Sisällä se matelee,
etsii kauniita naisia,
vapaita ja lempeitä

Alla joulutähden valon
vierellä tyhjän joulupuurokattilan
matelee,
ei löydä kokovartalokuvia,
kun kuolevan morsiamen huuto kaikuu

26.12.2010

Maailma auki,
maailmankuva tuhoutui,
mutta unohdin sen jo
Vain elämään jäi sen 
pelonkasvoinen tuntuma
ja tuntuu kuin se vääristyisi
iloisiksi virneiksi
löytäisi sittenkin totuuden rauhaa

Lähellä himoa
tuskallinen ajatusten leikki
Sen mentyä vapaana 
leikin munalla kylmäpäisellä
Saunassa unelmanaisella leveät lanteet
Vaan ei jaksa puoleensa kääntyä
Suupielet mulla on auki
ja kylmää glögiä pöydän nurkalla,
vatsahappoja ja pyöräilyä
auraamattomalla tiellä

5.2.2011

Sammakko huutaa tiellä
jalat murskana
Minä tapan sen kivellä

25.3.2005

Ilta vuotaa kevätvaloa
linnunlauluisiin huoneisiin
Ihosi on lämmin,
lantiosi leveä,
vaikka kylmiä ovat menneet hetket
Huulet sulaa,
kosketus on sisällä,
levätään yhteen, 
räystäät tippuu

25.3.2005

Paluu

Kun palaan pimeässä koivunrungot,
ainoa valo valkea tuohi
Pysäytettyä elämää ei niiden väleistä näe
Kevätpakkasessa on turha odottaa yleisiä ennen aamua
Ja kun luulin kotini olevan kaikkialla,
tulee tyttö vanhalle kummulle
koivujen väliin
silmissänsä rakkauden kyyneleet,
sylissänsä pelko ja kaipaus elämän teille

Sellaiseen olen tottunut
Kasvanut juoden maljasta,
jossa viini on vanhaa,
syntynyt, kun perusta on valettu

Jos saisin valita ottaisin kuitenkin
pyöreän metsän ja pyöreät puut,
loivat kukkulat taivaansineen,
lehmänkellojen äänet 
ja vaaleaksi kalkitut talot
ennen kaikkeuden rantaa
kukin tuhansin kirjottua

20.4.2005

Haave

Mä olen valkoinen
Musta on vyöni
Tuuli vapauden verhoissa
Uskontojen kaatopaikkojen päällä
Pyöreä metsä vierelläni
Tie viimeiselle rannalle
Luulee itsestään liikaa
Unelmani 

20.-21.4.2005

Atlantislaisten kadotus

Atlantislainen kolarimies 
ilmestyy langan toiseen päähän,
vaikka langat ovat nyt näkymättömiä aaltoja
Ravinto on vallannut kehoni
Miehen ilmestyminen pelästyttää raukeuden
Alitajunnassa versonut rysäyksen muisto
on ilmaisuni edessä hänelle 
Kieltäydyn menemästä, 
vaikka aina mennessä on 
suurempi mahdollisuus
löytää elämänkumppani
Täytyy sitä välillä vihapesiä kotona,
nurista,
kun ei saa huoltoasemaruoalta aikaan taidetta
On sääli, 
että liikennemerkit voivat tuhota ystävyyden
Niin kadotan atlantislaiset etelä-Helsinkiin
Sinne päättyy tietokonejohtolanka

11.5.2005

Kesä saapui,
lehdet suurenee ulkona yössä
Suihkulähdettä ei väsytä,
vesi on vielä niin kylmää
Satojen metrien päässä
kaahataan suoraa tietä
ohi hämärän vihreän
Entinen Pikkumetsä on siinä välissä
ja viimeöisen hirven jäljet pihalla
Ovi on auki
Mulla soi elokuun eron sokerimusiikki
Siihen hukun lämpimään lohtuun,
pehmeään
Vaan kun en huomaa
saapuu ovesta olento
puoliksi rikollinen
puoliksi luonnonhenki
Murskaa mun pääni
niin että en enää voi elää


10.6.2005

Koti?

Lamppu sammuu
Ja niin itkee alas 
silmien sumuinen kaapu ihmisiä,
pentujen kaukaisia reittejä
Linnunradan laidalla
Jumalatonta kehää,
samean väreisiä leikkejä

Kun katsoo yhteyttä tuota,
kauas kulkee se nyt minusta
metsän luota

Niin paljon kuin olen heitä
yrittänyt kantaa hennoilla varsillani,
uskoni uniuntuvilla
niin ei paikkaa omaa ole,
löydy koskaan 
Kuoleman on koti kyljessänne
jo juoksussa tämän elämän

27.6.2005

Jättää menemättä,
sillä siitä kirpoaa sanojen suru,
yksinäisyyden olemus
Rauha olla sateen täyttämä ränni,
painovoiman täyttämä putki
Valon heijastus 
omenapuun märissä lehdissä,
rehevässä puutarhassa
on viehättävää
Oma asiani, 
kun en mennyt vieraiden sielujen luo
Isäni huone
ole tallennetun ihmisäänen koti,
taiteen jalopuinen pesä


23.7.2005

Valokuvat tuulevat taivaan korkeuksissa,
missä kajastus helmeilee maan kaarteen takaa
ja paljastaa niistä aurinkomatkaajille
planeettamme prinsessojen kauneuden

Mutta me metsään asettuneet 
annamme yön tummuuden 
kietoa salaisuuksia sinne muurin syvyyteen
minne ei silmillä näe,
annamme tulen lasten 
tanssia tähdenlentonsa 
ylös yötaivaan sineen,
muinaisiin tähtien säteisiin
Välittämättä valokuvista, 
sillä pimeässä ei niillä merkitystä ole


Tuhannet tiet takanamme 
johdatit meidät tänne leiriin
Ja nyt suojaan joenrantalehdon
tehdään yhteinen pesä 
astua leikkeihin yön


Räiskeessä tulien
soittaen, tanssien, laulaen 
hyöritään elämän kesässä
hymyssä suin
Poljetaan murheet
syvään saven metreihin

Sun kanssas rummutetaan
vanhaa tynnyriä 
ja lyödään rumpu löysäksi 
Sun kanssas taas tanssataan
ympäri huimaukseen 
ja langetaan melkein tuleen polttavaan
Sun kanssas nuollaan sulaneet vaahtokarkit
likaisista sormista
Ja kaikki me lauletaan 
laulut ilon ja surun,
elämän ja kuoleman,
kaikkea mitä taivaan kansat allaan näkee 

4.8.2005

Sikarinjämä pisoaarissa suree kohtaloaan
Täällä kellarissa asioin
Loppuisi jo suunpureskelukonsertti
Mä saan kohta syövän
ellei se paha tapa lopu

Ylhäällä salissa sä kihiset himon väreissä,
uskon helvetissä
Otat vastaan ilman korvatulppia
Missihän sä oot
Apinasta polveutuvat turjakkeet
ohjautuvat luoksesi pörräämään
ja etelän tummat rakastajat 
nuolisivat siniset rintasi taivaisiin
Heidän katedraalin tapulinsa 
romahtaisivat täyttymyksensä
mustaan veriseen kohtuusi

Sä suutelisit elämän pelottavan suudelman
hikenä hermojen päihin
Jos niin olisi, 
mä auttaisin sua etsimään totuutta
ihan kuin jotain tietäisin
Vai palaisitko pelon suojaamaan lintukotoosi?


31.8.2005

Ratikan jylinä ulkoa
Kova maa ei niele ääntä
Levoton on sen uneton elämä
aamuyön syliin

Istun pöytäni äärellä
Olen vain tässä runossa
Kuinka voi olla näin
Siipeni kantavat

27.9.2005

Olento kulkee yössä 
alastomien puiden alla
Veden täyttämän maan 
ja kasvien yllä 
Talven nuolemalla nurmikolla
villiviini-ikkunoiden takana

Eloonjäämisen salaisuuksien vaino rintakehällä,
aivokentässä hopeinen keihäs, 
jota suuntaaja kultaa,
jota hän voi käyttää tulevassa
synnin rappeumaa vastaan

31.10.2005

Dynamiittileipurien kalliot
ovat leivoksia
marenkilumen alla

8.12.2005

Selvisin tänne nauttimaan sädehtiviä helmiä,
maailmankaikkeuden pieniä rakkauksia
Alkuun helmikuun, valoja pimeillä kujilla
Vaikka oikea käsi on kyllästetty tupakan tuoksulla, 
vältin huumeet ja synteettisen rauhan

Ja kellarit, syrjäytyneet ihmiset,
kuplivat vihan tiuskeet
vinkuvat kehtolaulun suloa
sisällä missä Lapin talvi
hengittää Jumalaa,
joka välittää meistä kaikista aina

2.2.2006

Jauho kaatuu painetulle piirustukselle,
leivät rakentuvat sädehtivälle taiteelle,
kuuma tee istuu siinä ennen kuin voin sitä juoda

Keuhkot pienenee, niin taas kävi, 
oli mielettömät bileet
Mä olin kuin mystinen taide syvä
Liian kauan painia kanssa pirujen

Jamaika nosti mut,
ruuvas tähän penkkiin pikkutunneille,
tähän tekstiin kauniimpaan kuin sekopäiset tytöt

5.2.2006