sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Jättää menemättä,
sillä siitä kirpoaa sanojen suru,
yksinäisyyden olemus
Rauha olla sateen täyttämä ränni,
painovoiman täyttämä putki
Valon heijastus 
omenapuun märissä lehdissä,
rehevässä puutarhassa
on viehättävää
Oma asiani, 
kun en mennyt vieraiden sielujen luo
Isäni huone
ole tallennetun ihmisäänen koti,
taiteen jalopuinen pesä


23.7.2005

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti