Jättää menemättä,
sillä siitä kirpoaa sanojen suru,
yksinäisyyden olemus
Rauha olla sateen täyttämä ränni,
painovoiman täyttämä putki
Valon heijastus
omenapuun märissä lehdissä,
rehevässä puutarhassa
on viehättävää
Oma asiani,
kun en mennyt vieraiden sielujen luo
Isäni huone
ole tallennetun ihmisäänen koti,
taiteen jalopuinen pesä
23.7.2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti