Taru viinitytöstä ja runkkarista

Kaukana kamarissaan 
viinityttö punaa huuliaan
ja polttaa tupakan 
Kaukana keskellä peltoa asuu,
kestää pyörällä polkea pitkään junalle

Keskellä korpea 
tuo tyttö nyt alastomana
runkkarin aivoissa
lämpöisine lihoineen
ehdoitta antautuu

Keskellä metsän öisen pimeän,
jonka kuusisto havupeikoksi muuttuu
miehen sielultaan mustan nielaisten
Vain jotain valkeaa sammalelle jättäen

22.-23.4.2011

Kevättä rinnassa

Kun kevät saa
auto jää vielä kauas mökistä
ja lähdetään tarpomaan yli surkastuvien hankien jäähileisten,
ohi harvennetun kuusikon koneilla revityn
Tuonne meidän pläntille
Se on suojapaikka
Ei siellä rahalla mitata metsän arvoa

Ympärillä neliökilometreittäin luontoa 
hengittää talouden seulan läpi
Silvotut puut, kannot revityt
kasoiksi metsäteiden vierille, 
jotka kuin hyvinvointivaltion suonet
pureutuvat maamme kunnaiden lihaan


Vaan silti metsät kasvavat
ja luonto ei mihinkään katoa


Lähden ajelulle läpi kylien,
joissa kevät lepää,
joiden kyljillä kuivatetut järvet
ovat heränneet ikiunestaan lumista sulaneina,
Läpi metsätaipaleen,
jonka pielissä näen toivoa lempeämmästä metsänhoidosta
Ajan kauan 
ohi ensimmäisen pellon vielä alakuloisen
Käännyn takaisin 
ja tämän kaiken maustan japanilaisella iskelmällä

Kun palaan,
odottaa sauna lämpimänä
Talviturkin saa lammesta jo pois
Jäiden välistä ponkaistaan pois
ja vasten saunan punaa otan sut takaa päin 
neiti kevät valkokylki


22.4.2011

Raivo toi minut tähän viileään taloon,
missä yksinäisyyden huokaukset 
nakertavat korviani
Raivo, joka jätti sinut lähiön ylle
katsomaan kuinka arki taapertaa 
hankien väleissä,
mutta sinä olet vahva,
erojen läpi elänyt
Kyllä sinä osaat elää


Mutta missä minä olen?
Kuinka käynee minun,
joka palelen rikkinäisessä villapaidassa?
Minä, joka en saanut suutani auki,
joka annoin raivon kasvaa,
oikean hetken karatessa tavoittamattomiin


Minä, joka olen romutettujen autojen kasa
ja kuuranpeittämä muovinen kaarihalli
Minä, joka olen sitä mikä vain on vastenmielistä


12.12.2010

Sydämen tila

Voi monet naiset menee mun yli
Ei auta hanurin soitto,
ei tikkojen heitto
Ei auta tyttöystävä,
johon turvaan 
ja ihastun tuskissani


Vaan on hän mun paras ystävä
Eikö se oo suhteessa tärkeintä?


Hän nojaisi sydämeeni,
jos rakkaus olisi materiaali,
koskettaisi minua syvästi,
mutta samalla vähän painaisi


4.8.2004

Nostalgiaa

Kaapista löytyy mäntysuopaa,
jossa on rättisitikkakilpailu,
kesän likaiset varpaankynnet
roikkuu mukana syksyyn
ja musta saippua on parasta 
vain saippuana

4.8.2004

Metsän peikko

Metsän musta peikko
Havuiset hiukset vasten 
läntistä tähtitaivasta,
valonsa kadottavaa pimenevää
Istun maan synkässä sylissä
metsien välissä
Autonvalo seurana yössä

6.8.2004

Tiikerityttö istuu asunnossaan
Yön hiljaisina uniaaltoina
pimeys asuu liimattuna betoniin

18.8.2004

Vihervässä tummuvassa
kujeita kulmillansa
kulkee tyttö tuttu mäkeä alas
Takaraivonsa tuuli 
on valpas remmi,
jota huolen märkäsilmäiset 
koirat nuuhkivat
Vaan on askelien vaihde 
öljytty ilon illalla
Ei sitä huolet huojuta

5.9.2004

Helvetin diskossa joraa 
kasakaupalla Virtasia
Niin se vain jatkuu lopusta loppuun
Ja pöly kertyy paksuiksi roikkumadoiksi
kattoon ja diskopallojen päälle
Kokolattiamattoportaat kuluvat rautaan

Kiinalaisilla on tarjota "A" ja- "B-luokan" lihaa
tai vain kiihkeitä katseita
Suomalainen tekee itsestään mauttoman esineen
Ujo tyttö työnnetään uroksen epäröiviin lihaksiin
ja rievut koristavat paksun manieristisen nahan

Nyt on pensasaidan aukko kasvamassa umpeen
Nyt on hanaviinin viimetipat suussa,
päässä muriseva joutsenlaulu
Kaverin tyyli kiittää kyydistä on 
keskisormi pystyssä 

18.9.2004

Mä tuun bussin takaosassa
vauhdilla läpi vetisten lehtojen
ja valo on ilmassa kumma
Tiheä sade imee 
auringon oranssia kehrää 
soutamassa kaukana
metsän piikkisillä laineilla

Kun syksy istuu jo joillain oksilla
ja voimalinjojen pallot
kelluvat sähkön lävistäminä 
niin mietin olisiko hauskaa
katkaista kanssamatkustajien 
poninhännät salaa

21.9.2004