Antiikista, aikojen seemiläisestä langasta
on nimemme päällemme kirjailtu,
sisällemme elämään kadonneina symboleina,
vain ääninä lähellä ikuista,
eron kurkkuun jähmettyvässä huudossa,
huulilla rakkaan, kuiskauksissa
pisaroina täyttymyksen usvan

27.2.2006

Ajatukset lukon sisällä,
lipuu aurinkojuna etelään
jäämeren rannalle
Katsomaan nauruista teatteria
taidetehtaaseen
muistojeni kirjoissa 
taivaallisen hovin mandalaseinät

Se loppui ja sähkö kiskoo raiteita
alla suurten taiteilijoiden norsunluutorneissaan
Synnissä maalaavat naisiinsa mustelmia,
surun kuiluja ymmärrystä vailla

Viimeiset keisarit piehtaroivat irstaudessa,
nukkuvat kuuman yön marmorikellareissa
sulassa punahenkien pimeyden
Heitä taiteilijat pyytävät
vuosia ennen Kristuksen kysymyksiä

11.3.2006 

Hiukset hulmuaa rannattoman meren tuulia
Hiekassa ja simpukoissa jalat kylpeneet
Väsynyttä, hervotonta suolaa kantaa
ihoni kalpea, rento
Koko talven villamyssyn alla
kasvoi tukkani läpi pelon hikisten solujen
ja nyt vapaammin yhä nopeammin
kiharaa, meren vaahdon untuvaa
ja tuulta Afrikan näkymättömiltä rannoilta

9.5.2006

Puuseinässä olennot keskustelee,
yösielujen sanoilla narisee
ja kajastuksen vapautta aurani värisee
Ikkunankarmit vuotaa sulaa kesän kostoa
kaikesta siitä mikä mielessä tuskaa oli

10.6.2006

Erämaa alkoikin niin pian
Sinne tulin koskettamaan ikuisia kiviä
Lankesin rantaan karun järven,
jonka sielusta kesän lämmin haihtui pois
Minulle astui tyhjyys syliin
Kylmiä hippuja tipahteli pohjalle
Suuteli sinne kuinka suunnaton on taivas
ja luonnon hiljainen hengitys 

1.9.2006

Aikaisin nousen aamuun valottomaan
keskellä teräksistä talvea
odottamaan nuohoojaa tulevaksi
Lepään, nukun pätkiä, pitkiä
vaan rauhaa ei anna odotettu
piipunrassaaja,
joka ei sitten tullutkaan
ja pääsen rauhan uneen 
nukkuen kauan,
sillä miksi valvoisinkaan
Ei minulla tunnu mitään olevan
Vain asiat hukkaan valuvina

17.12.2010

Avaruuskengät

Kun riisun villasukat,
painaa niissä kaduilta imetty vesi
Avaruuskenkäni ovat vanhentuneet,
palvelleet uskollisesti yli tuhat kilometriä
Ja mä oon taas kuivilla ja paremmin kuin koskaan

Tylsä talvisade itseään anteeksi pyytelee
Ei ole sinun vikasi, että et isiesi kaltainen 
leijaava hohtava ole
Syy on yksin minun ja muiden
Jos meidät nyt kastelet on kostosi 
suloinen, oikeutettu

Vaikka minäkään en ole heittämään
ensimmäistä kiveä, 
olen kuitenkin kuivilla 
ja kudon hiljalleen tulevaisuutta

Asetan kenkäni alttarille kappeliin, 
joka pyhitetään kaikkien 
vaeltajien suojeluspyhimykselle

Kun kevät tulee, 
uudet avaruuskengät vedän jalkoihini
Niillä kuljen kilometrejä yli tuhat
ja luon lisää kaunista tulevaa,
lapsia ja viisautta, jotta varalta 
pitävät kenkiä,
jotka avaruuden taa turvaan vievät

12.-13.12.2006

Edellisillan humalatila pohjustaa
viimeisiä vaikeita aamuja
Ja aamuista alkaa huokua kosteus
talojen koloista
Ilmasto on taas limaa,
valuu kokoajan vapaammin
paksuina klöntteinä

Iltapäivästä alkavat päivän ruskeat kukat 
nousta baarien eteen 
Ihmiset ovat saastuneet
kesän elämän liepeillä
Tuolit, pöydät, kynttilät 
ovat lämpö sameille silmille
Tahtoen nukahtaa aasialaiseen tyttöön,
joka tiskin takana häärii 


30.9.2006

Puu märkä roikkuu ulkona
Autot, ihmiset, raikat kyntää Hesarin loskaa
Sininen hämärän aurinko suojelee meitä
Ummehtunut kämppä
Kolme väsynyttä pörröpäätä,
joilta saan lämmintä sydäntä ja kaljaa
Ennen iltaa pääsee päivä taas käyntiin

26.1.2006

Kuljen valkoiselle kaapille
Lasken käteni hyllylle
Otan pehmeän pyjaman
Riisun kaiken
Astun onneen
Uni odottaa
Pilvet ovat musiikkia
Vielä maltan,
kun hevoseni tulee sermien takaa
Laukkaa sinisessä huoneessa serpentiini kiharoin

17.12.2005

Olin hullu, kun valitsin tällaisen tien 
Niin hullu, että olin tulla hulluksi
kylmillä asemilla, tuskan hikisissä vuoteissa,
kotona, jossa kukaan ei matkan jälkeen odota

Päivissä noissa lämpimän hehkuvan syksyn 
lohtunani vain ikuisuuden ajattomuus,
sillä ne päivät eivät koskaan palaa,
nouse mieleeni ilon aamuina

Ja elämän yksinäisyydessä,
missä tyttöni kulkee? 
Oletko yhtään lähempänä, kuka lienetkin?

10.11.2005 

Mä revin itseni irti siitä,
kun aggregaatti ei lähde,
kun uni ei saa minusta kastuvaan vuoteeseen
Revin pohjalta saviselle märälle maantielle

Ajan 25 kilsaa läpi alakuloon käpertyneen seudun
ystävien luo
Kotaan savuiseen, pirttiin punaisen tuvan,
äärelle hyvän ruoan ja halvan viinin
kuuntelemaan juttuja vanhan taiteilijan erikoisen

Pitkään venyy yöhön,
väsymykseen loppuu selät nojatuolien notkoon
Runojani rutisin
Surun pala tuli taas kurkkuun
ja tässä sitä ollaan valmiina yläkertaan

Siellä valojen sammuttua
kutsut minua kokolattiamaton tuolta puolen
Ojennat kätesi pimeydestä
Pelastat mun elämää
Hiljaa lemmitään liian pienessä sohvassa

Enkeli, Luojako sinut lähetti
ja ulkona yössä metsä sataa ensimmäistä märkää lunta

27.10.2005

Paratiisin saari
Sen valo 
5 miljardin vuoden päästä täällä 
missä luumme palavat loppuun
Kuluneen maan vajotessa tulen läpi 
absoluutin kylmään yöhön

21.10.2005