Susityttö

Sinulla on kädessäsi kukka
Sinun ympärilläsi
kukoistaa elämäsi vihreä puutarha
Kukkasi on valkea,
suonissaan pyhät vedet, kellat kuultavat

Puutarhasi kätköihin 
kulkevat ystäviesi polut
vaan salaisempaan vehreään 
ei vieraat jalat ole koskaan astuneet

Sinulla on helmat, 
joihin kaipuu nuorukaisten tarttuu
Sinulla on hiukset,
joiden lämpöön unelmat yössä nukkuu

Sinä olet vaalea susineitsyt
odottamassa hääyötään,
haluamassa valittunsa lähdettä

22.9.2004

Päivä valuu kuulaana koulusta
yksinäiseen kotiin
Kaksi omenaa syöty 
vaan vatsa hengittää pelottavan tyhjänä
Vasta, kun pimeä kattaa lähipiirin,
irtoaa elämästä intoa minuunkin

Tiesitkö, että valtameren syvyyksissä
on valtavia värittömiä matoja
ilman päätä sekä häntää
Kun ajatukseni sukeltava vene ehtii pohjaan,
joka on kuin kuollut iho
ja näkee valossaan vieraat jäljet,
se ei kulje tuomion kuilulle
vaan iloiseen kukkaisdiskoon,
sillä on jo pimeä syksyn ilta
ja vieläpä perjantai

24.9.2004 

Sinä rakastat minua
Hymyilet mörön hymyä
Silmäsi loistavat onnesta
Nyt kuljen kulkurin teitä
Ovatko tähtisilmäsi sammuneet,
tiikeritytön tähtisilmät?

29.9.2004

Neuvostoliiton teknisen lennoston koppalakki
katsoo minua parvelta
Tässä hetkessä korvat palavat punaisina,
sillä vuosien ahdistus on putoamassa
rauhan avaruuteen vielä kuitenkin toimien
Siellä nokkahuilu soi
Neljännen luokan paras soittaja
osaa puhaltaa sopivasti
opettajan nauttivan silmän alla
Voisinko minä olla se lapsi?

Tohvelit lattialla, kärki toisen päällä
Tässä hetkessä soi uusi levy: "tylsä",
mutta mielenkiintoinen
Sen myi tyttö,
jolla oli kasvoissa pisamainen avaruus
ja sormissa pitkät kynnet

Tässä hetkessä nautin siitä,
että kaipaan sinua vappuna
Bodarin rintalihas pöydälläni
nukahdan todellisuuteen

1.10.2004

Korpit huutavat pimeässä
yllä kituvan sähkövalon
Kauan palaa maalaten muistoni 
tähän lämpimään huoneeseen

Makaan divaanilla
Loppumattomat sateet 
kiertävät pohjoista pallonpuoliskoa
Olen niin pieni
Kun kasvoja on monta,
on vaikea uskoa itseen

Meren laineet kavahtaa 
vain maata nousevaa
Ihmislapsen ne ottavat 
suolaiseen kylmään syliin

Elämä lakastuu märäksi mytyksi,
virtaa maan sissän,
odottaa luu kurkussa horrosta
Tarvitsen merta
Olisi syysveden rauha
yhtä kanssa kyynelien

19.10.2004

Jo kajastaa 
takaa Helsingin kauneimman talon
sini ilman tähtiä
vain avaruutta vaaleaa
Hiljaa niin varmasti
ruskottaa uuden päivän säteet

27.3.2011

Näen täältä koko Itä-Helsingin
niin kauas kuin riittää
Sinun korkeasta talostasi
uudessa lumessa
kaikki tämä vihreä kaupunki
Kävelisivät nyt senttejä päällä maan 
siivekkäät valkeat
siirtolapuutarhoissa,
pallokentillä

Yhden huoneen värittömässä
sinä nukut pääkipeänä,
nestehukassa auringolta suojassa
antamani lumi sulaneena otsallesi
Kauniit linjasi ovat väsyneet
kunnes jääkarhun lempeä kieli herättää

Viron kämpillä unelmoin tällaisesta korkeasta talosta
niinkuin sinulla
Katson sen suuresta ikkunasta
lattiapatjalta siniseen tähdistöön,
jossa pääskyt lentävät näkymättömänä musteena

Niin siellä se on meren takana 
kurissa kasvanut pikkuveli
Virastot raunioina
Viimeiset puuosat viedään ikkunan pielistä
Viimeiset vuodet löytää pahan suojan jäljet 

Maailman moottoritie kulkee kantapään kautta
ja puhaltaa pois vaikka ne kyriiliset opetusmateriaalit
Universumin vanhat vedet pulppuavat planeettamme kautta
vaan eivät ne vieläkään kirkastu

Ja marras laski puille kuoleman morsiohunnun
Sen alla ajan isoäidin tyhjään asuntoon
päästämään paineita
lihasta laineita
Tunteet ovat likaiset
Pesen itseni
Nousen unia odottamaan 
korkeuteen täynnä opiskelijoita
Ylimpänä sinä ja huoneesi

22.-24.11.2004

Aden muistolle

Tekokynsillä on vaikea pyyhkiä kyyneleitään
Tekokynsillä on vaikea hieroa vulvaansa 
Tekokynsillä on vaikea murtaa vasikoinnin kylmää roskisten koristamaa kujaa

New Jerseyn lehtensä pudottamaan metsään ajautuu tie
hengittämään salaisuuden syntymän ensirääkäisyt
Ja sen tapahduttua ei tekokynsillä ole enää vaikea tehdä mitään
vaan se on mahdotonta

30.11.2004

Kuin istuttaisiin 
seistään parvekkeelle tupakalle
Savu kulkee kiharoissamme 
Huulet suutelee pyöreää paperia


On ilma täynnä kylmää mannaa
Tippuu taivaalta kuin saavista

Päiväkodit äänetönnä
Lähiölinnan pihaa auraa 
muutamien lasten leikki
Kaikuu uusi into 
ylös seiniä valkeita

Joulun kukat syttyvät 
sisustettuun asuntoon
Ulkona talven pehmeä kaiku 
hautautuu lumeen



Tänä iltana opetellaan
uhkapeliä ja tupakointia


5.-6.12.2004

Talvi vain jatkuu...
Kevään heiveröiset puraisut eivät sitä liikuta
Mä tallaan pitkin sen laajaa selkää
ja kaupungissa viimaisia katuja
palaten etsimästä
kainaloa johon kääriytyä


Nuoruuteni verivirrat katkesivat niin aikaisin
eloonjäämisen kysymyksiin 
hulluuden liehakoiviin kuiluihin
Ja ne virrat vainoavat mua taas
ihan kuin en mitään olisi oppinut
tummine tuijotuksineen
savusokkeloisine silmineen


Vaan silti kummasti 
kysymysten kuilut katkeilevat
ja portaat sisälläni kasvaneet
kohti kirkkaampia portteja


24.3.2011
 

Lapikkaat jalassa 
lähden kiertämään samoja kehiä
luontoreittejä tuttuja
Kaipaan lukioaikoja, 
jolloin pimeys oli vielä uutta 
kutsuvaa
ja nyt en sen vesiä kosketa
vaan päällä leijun,
kun huhuilee pöllö 
yksinäisessä metsässä,
on ehkä uusi lumi 
tämän pitkän talven viimeinen
kattanut itsensä alle mustien puiden
Ja jäälle, jossa usva pakkasen leijaa
kulkee polkuni rauhaan laskien
Taivas selkeä tähtineen
kiitotie satelliiteille,
kuu lähempänä maata vuosiin
keltaisena suurena nousee
ylle kuusien tummien

21.3.2011

Tyttö naapuripitäjän myssypäinen, 
Fjällrävenreppu selässäsi
vedit mut mukanasi 
luolaan tiiliholviseen
Sinne äärelle kahvin ja kaljan
paljastamaan itsestäni kaiken arvokkaan,
melkein sieluni syvimmät säryt
Tunti ja vartti arviontia,
kertomusta ratkaisevien sanojen
Kunnes noustaan hiljaa pois
Sanat on loppu,
kun kävellään
ja ratikkakiskoille hylkäät mut
Mene vain johtamaan orkesteriasi
niin minä menen
sinne missä valo päivän 
sinenä hiipuu pois
alastomien puiden taa,
kevään pimeään pesään

20.3.2011

Hänet on nähty täälläkin pohjolassa,
hyvinvoinnin kallankukassa
Nähty ihailemassa Aallon arkkitehtuuria,
siemailemassa uusia raikkaita vesiämme

Vaan on maansa vanhan veden,
alistettujen kohtaloiden
Mutta niin vain nosti päätään 
tahto parempaan,
jotta Saharan tuuli olisi vapaa,
jotta meren aallot olisivat tie jokaisen kulkea

Vaan on tuo mies pelon pienempi enkeli
ja isänsä suurempi
Eikä pelolle kelpaa kuolema
Niin vain se tarttuu 
kynsineen, hampaineen
alamaistensa niskavilloihin
verestäen seljät,
kampaten jalat alta

Ohjusten tulen kajossa
vihreän vallankumouksen lippu
polttaen puolikuut taivaalta
maan tomuksi
tarjoillen kallankukat 
haudoille terrorin
joita ei koskaan unohtaa saa

20.3.2011

Kun betoniasemien piano soi,
kuorin kylmiä perunoita 
talossa sateen pimeydessä
Missä turkoosi tiikerityttö kulkee,
kun kadut ovat jokia?
Viemärit täynnä suudelmien makeaa,
jota kukaan ei nauttinut


Kustantamaton kolari vyöryy minuun aina,
kun näen kauneimman miehen 
Se ei ole hänen syynsä
Päätöksistä vastaan viimekädessä minä
Olenhan kodikas kuvien kapakka
Ameriikan kiiltohileillä ja vanhoilla lipuilla
Juomisesta tehdään mukavaa, 
kun paikka voittaa kodit kodikkuudellaan


Siellä oli katseita
Vilauksen viivähtivät
Ovat ne suurenmoisen kauniita sellaisenaan,
kun vapaus on suurin rakkaus


16.12.2004

Huoneessa ikkunat vastakkain katonrajassa
Junanvaunun kokoinen lumikuoppa
Päällä lakattu lautakansi
Muovinen joulutähti riippuu turhasta seinäritilästä
Täällä makaan rattoisasti joulun

Upposin hämärään uima-altaaseen,
jota valvoo märkä kamera,
jota suojaa lasiset,
purppuraiset tiilet
Ja avanto nousee
järven valkeaan lakeuteen
Sumuttaa silmiä kuvaan 
keskitalven kauneuden

Suuri juhla niellään,
väsyneenä sitten selitellään,
itkua oven takana peitellään 
Vajosin sinne närästävään tylsyyteen
Enkä enää koske ravintoon
Niin juhla vapahtajan solahtaa maan alle 
virtoihin vääriin

23.-26.12.2004

Beiget nahkasaappaat
venyy lasimurskaeteisessä potenssiin kaksi
Nainen on talossa
Ihanat housunsa pulppusivat
tehtaassa kukkien teräväksi kevätniityksi
Hänen nimensä on mielihyvä,
tukkansa sutturalla
Minne lie hyvä mielensä kadonnut?

24.12.2004-2.1.2005

Kerava on hiljainen
Lumi meni pois 
Satoi vaan, satoi
Jäi tyhjä syksy itkemään olemustaan
Tuli kylmä
Mykisti liikkeen ja laulun 
Heitti meille millin lunta
Jähmetti baarijonot mustiksi seinien vierelle

Tästä kaupungista ei saa mitään otetta
eikä uudesta autosta
Ei sillä ajaminen ole enää autoilua
Se on peliä virtuaalikypärä päässä
Sulatan vanhan Mazdan auki huomenna

Runon sielujen veri puristuu
jostain siivilästä mun niskaan,
kun etsii kaaoksesta järjestystä 
Ahdistava maailma avaa ovensa pieneen kamariin
Sieltä loppuu happi
Ei elä enää sen hainsilmäinen opetus

Kun tallainen kaikki tukkeutuu ystävyyden iltaan,
haluaa lopulta olla ilman 
ja kiduttaa itseää jazzilla,
josta tulee New age Godzilla

16.1.2005

Kermakakkuina lumi muhii puolilahoilla oksilla

25.-26.1.2005

Matalalla harjulla hautausmaa
Eihän ketään siellä?
Elossa ainakaan
Mäntyjen alla vain liekkiä kynttilän kaks
Pellon keskellä kärrypolulla 
rakastellaan auton takapenkillä
Hiljaa laiduntaa peurat
pitkin usvaista, kosteaa heinää
Katoavat värit,
hiipuu syliin yön valtavalla taivaalla

Pyöritään ilman paitaa 
riemulla vinhaa piiriä
syvällä hetkessä
Hypitään hulluna rinteellä 
iltana kuulaana
Eestin keväässä
Nyt susta on mulla jäljellä 
vain käynyttä voikukkasimaa

22.-23.1.2005

Vaikutus

Elän aikaa jolloin haluan vaikuttaa ihmisiin
Kirjoittaa omakustanteita katujen varsille,
julkiseen teräkseen
Niin pelon ruumis mätänee
ja veikeammat sanani versovat niittykukkia kansalle
Helpointa on vain antaa kaduille oma kielensä
Vaikempaa tehdä suhde rahaan 
ja omalla nimellään puhua
itsensä suhteisiin
taiteiden ylemmillä kielillä


30.1.2005