Avaruuskengät

Kun riisun villasukat,
painaa niissä kaduilta imetty vesi
Avaruuskenkäni ovat vanhentuneet,
palvelleet uskollisesti yli tuhat kilometriä
Ja mä oon taas kuivilla ja paremmin kuin koskaan

Tylsä talvisade itseään anteeksi pyytelee
Ei ole sinun vikasi, että et isiesi kaltainen 
leijaava hohtava ole
Syy on yksin minun ja muiden
Jos meidät nyt kastelet on kostosi 
suloinen, oikeutettu

Vaikka minäkään en ole heittämään
ensimmäistä kiveä, 
olen kuitenkin kuivilla 
ja kudon hiljalleen tulevaisuutta

Asetan kenkäni alttarille kappeliin, 
joka pyhitetään kaikkien 
vaeltajien suojeluspyhimykselle

Kun kevät tulee, 
uudet avaruuskengät vedän jalkoihini
Niillä kuljen kilometrejä yli tuhat
ja luon lisää kaunista tulevaa,
lapsia ja viisautta, jotta varalta 
pitävät kenkiä,
jotka avaruuden taa turvaan vievät

12.-13.12.2006