Tänä yönä,
kun syksy vartioi
tätä pitkää taloa
ja puolet lehdistä
makaa ruskottuen maassa,
on outo loiste saapunut korviini
Saaden ne tihkumaan verta,
silti nauttien kuin kiimassa
Toivottomuuden sellonsoitto
saattaa minut uniin
ja sitten pilviseen,
tihkusateiseen aamuun
missä lähiön pienet pirulaiset
uivat perisynnin kahleissa
jäystäen minua,
jolta uskonto valuu katuojiin ja viemäreihin
Ja niin annan taas kaiken mennä pieleen
kuin kirous olisi ylläni
ja synkässä loisteessa
uhraan kaiken taiteen alttarille
9.-10.10.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti