sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Valokiilani lakaisee läpi seutujen sateisten,
läpi yön jo pitkän selän,
syksyn ensi henkäisyjen
Nyt suuri sade on kattanut itsensä savimaille
ja kukkuloille metsäisille 
peltojen pimeiden polveiluille

Yöperhot vetisin siivin jäävät ohitseni,
kaikkoavat luonnon tummaan syliin

Mätänevän hevosen tuoksu on musiikkia
uimassa tämän sateen keskelle
ja rikkirevittyjen sammakoiden vaimea valitus
nukuttaa minut uniin
missä naiset hylkäävät minut yksinäiselle
sysimustalle tielle

8.8.2011

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti