Näen täältä koko Itä-Helsingin
niin kauas kuin riittää
Sinun korkeasta talostasi
uudessa lumessa
kaikki tämä vihreä kaupunki
Kävelisivät nyt senttejä päällä maan 
siivekkäät valkeat
siirtolapuutarhoissa,
pallokentillä

Yhden huoneen värittömässä
sinä nukut pääkipeänä,
nestehukassa auringolta suojassa
antamani lumi sulaneena otsallesi
Kauniit linjasi ovat väsyneet
kunnes jääkarhun lempeä kieli herättää

Viron kämpillä unelmoin tällaisesta korkeasta talosta
niinkuin sinulla
Katson sen suuresta ikkunasta
lattiapatjalta siniseen tähdistöön,
jossa pääskyt lentävät näkymättömänä musteena

Niin siellä se on meren takana 
kurissa kasvanut pikkuveli
Virastot raunioina
Viimeiset puuosat viedään ikkunan pielistä
Viimeiset vuodet löytää pahan suojan jäljet 

Maailman moottoritie kulkee kantapään kautta
ja puhaltaa pois vaikka ne kyriiliset opetusmateriaalit
Universumin vanhat vedet pulppuavat planeettamme kautta
vaan eivät ne vieläkään kirkastu

Ja marras laski puille kuoleman morsiohunnun
Sen alla ajan isoäidin tyhjään asuntoon
päästämään paineita
lihasta laineita
Tunteet ovat likaiset
Pesen itseni
Nousen unia odottamaan 
korkeuteen täynnä opiskelijoita
Ylimpänä sinä ja huoneesi

22.-24.11.2004