Kun kaikki astuvat sinne
missä ilma on suuri
alla teräksen,
yllä sileän betonin, 
kohtaan lapset
kävelleenä tanssitaiteen kukiksi
Heissä aukeavat 
pipojen ja saappaiden 
värikylläiset terälehdet

Uusi hengitys,
viaton jäätikkö 
valuu kaupungin katuja,
kun hän kulkee potkien lumipaakkuja
kohti päiväkodin syliä
Uudet ystävät
kaikki silmät suurina
sielussaan kysyvät:
Missä minä historian tunnustan?
Väljähtyneenä petoksena
vai itsetuntemuksena


Saavumme kuin kirkkoon suureen
katsomaan ja kuulemaan
Varjot päällekkäin 
ovat epäonnistuneita kuutioita
Aikuisten ruumiit
väkinäisessä liikkeessä
lyönteinä nivusiin
Harmaalla lihakset päällystetään
Hiilivoimalasta yön valot
korkeista ikkunoista
Anna itkeä mykkää itkua syliisi
uusi polvi
lapsiemme elämän lämpö


12.3.2005