Ajoni halkoo öistä Uuttamaata
Karkit ovat mustaa vaahtoa
kurkustani ylös
Valokeiloissa kaadetaan sadetta 
kuin saavista 
Hiljaa tummassa syksy jo hieroo
kuulaita kasvojaan
kampaa kuolleista lehdistä 
rahisevia hiuksiaan

Siellä varrella tien 
yksinäinen supikoira pelkää 
henkensä edestä,
kaipuutaan ujeltaa
kutsuen lajitovereiden haamuja
Märkänä suurin silmin minua katsoo,
jolla kasettipesän kehdossa
pimeys asuu


30.8.2011