Olin hullu, kun valitsin tällaisen tien
Niin hullu, että olin tulla hulluksi
kylmillä asemilla, tuskan hikisissä vuoteissa,
kotona, jossa kukaan ei matkan jälkeen odota
Päivissä noissa lämpimän hehkuvan syksyn
lohtunani vain ikuisuuden ajattomuus,
sillä ne päivät eivät koskaan palaa,
nouse mieleeni ilon aamuina
Ja elämän yksinäisyydessä,
missä tyttöni kulkee?
Oletko yhtään lähempänä, kuka lienetkin?
10.11.2005
Hieno runo!
VastaaPoistaKiitos paljon:)
VastaaPoista