Mä revin itseni irti siitä,
kun aggregaatti ei lähde,
kun uni ei saa minusta kastuvaan vuoteeseen
Revin pohjalta saviselle märälle maantielle

Ajan 25 kilsaa läpi alakuloon käpertyneen seudun
ystävien luo
Kotaan savuiseen, pirttiin punaisen tuvan,
äärelle hyvän ruoan ja halvan viinin
kuuntelemaan juttuja vanhan taiteilijan erikoisen

Pitkään venyy yöhön,
väsymykseen loppuu selät nojatuolien notkoon
Runojani rutisin
Surun pala tuli taas kurkkuun
ja tässä sitä ollaan valmiina yläkertaan

Siellä valojen sammuttua
kutsut minua kokolattiamaton tuolta puolen
Ojennat kätesi pimeydestä
Pelastat mun elämää
Hiljaa lemmitään liian pienessä sohvassa

Enkeli, Luojako sinut lähetti
ja ulkona yössä metsä sataa ensimmäistä märkää lunta

27.10.2005